Lapsen pituusennuste

Miten ennuste lasketaan

Vanhempien pituuksiin perustuva menetelmä käyttää niin sanottua keskivanhempien pituuden kaavaa: vanhempien pituuksien keskiarvoon lisätään noin 6,5 cm pojille tai vähennetään 6,5 cm tytöiltä, koska miehet ovat tilastollisesti pidempiä kuin naiset samassa perheessä — tämä korjaus tasapainottaa laskennan sukupuolen mukaan. Tuloksen ympärille lasketaan lisäksi noin 17 senttimetrin levyinen vaihteluväli (±8,5 cm), koska yksittäinen keskiarvo ei koskaan ennusta tarkkaa lopputulosta.

Taaperon tuplaussääntö puolestaan perustuu havaintoon, että lapsen pituus tiettynä varhaisena ikänä on karkeasti puolet hänen aikuisiän pituudestaan — laskuri kertoo syöttämäsi pituuden kahdella ja lisää vielä hieman leveämmän, noin 18 senttimetrin vaihteluvälin (±9 cm), koska tämä menetelmä on karkeampi kuin vanhempien pituuksiin perustuva laskenta. Tarkkuus riippuu voimakkaasti mittausajankohdasta: sääntö toimii parhaiten noin 2 vuoden iässä pojilla ja noin 18 kuukauden iässä tytöillä, koska nämä ovat ikävaiheita, joissa pituuskasvu on tilastollisesti lähimpänä puoliväliä aikuisiän pituuteen.

Ota huomioon

Molemmat menetelmät ovat väestötason nyrkkisääntöjä, eivät yksilöllisiä ennusteita — ne perustuvat tilastollisiin keskiarvoihin suurista lapsijoukoista eivätkä ota huomioon yksittäisen lapsen kasvukäyrää, ravitsemusta, terveydentilaa tai murrosiän ajoitusta, jotka kaikki vaikuttavat todelliseen aikuisiän pituuteen. Erityisesti murrosiän alkamisajankohta vaihtelee huomattavasti lapsesta toiseen, ja aikaisin tai myöhään murrosikään tuleva lapsi voi päätyä lopulliseen pituuteen, joka poikkeaa selvästi tästä laskurin arviosta.

Kumpikin menetelmä antaa myös vain vaihteluvälin, ei tarkkaa lukua, ja todellinen tulos voi silti osua vaihteluvälin ulkopuolelle — tämä on syytä pitää mielessä erityisesti, jos ennustetta käytetään vaikkapa urheiluharrastuksen suunnittelun tukena. Jos lapsen kasvussa herää huoli, esimerkiksi kasvukäyrä poikkeaa selvästi aiemmasta seurannasta, luotettavin tietolähde on aina neuvolan tai lastenlääkärin oma, ajan mittaan kerätty kasvuseuranta, ei kertaluonteinen ennuste.

Kummankaan menetelmän tuloksesta ei myöskään kannata tehdä lapselle itselleen suurta numeroa, varsinkin jos lopputulos on tavallista lyhyempi tai pidempi kuin lapsi itse toivoisi — nämä ovat huvin vuoksi tehtyjä arvioita, eivät ennustuksia, joihin kannattaisi tunnepohjaisesti kiinnittyä. Perinnöllisyys selittää suuren osan pituudesta, mutta ei kaikkea: samojen vanhempien lapset voivat aikuisina olla useita senttejä eripituisia toisistaan täysin normaalin vaihtelun rajoissa.

Lähteet

Vanhempien pituuksiin perustuva menetelmä ja taaperon tuplaussääntö ovat laajalti tunnettuja, yleisesti käytettyjä nyrkkisääntöjä lapsen aikuisiän pituuden karkeaan arviointiin. Suomalaista neuvolaohjeistusta lapsen kasvun seurannasta löydät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta.