Parasetamoli- ja ibuprofeeniannostus lapselle painon mukaan

Miten annos lasketaan

Laskuri käyttää painoperusteista annostelua eli miligrammaa painokiloa kohden -periaatetta, joka on yleisin tapa mitoittaa lasten lääkeannoksia, koska lapsen paino vaihtelee iästä riippumatta paljon enemmän kuin aikuisen. Jokaiselle lääkkeelle — parasetamolille, ibuprofeenille ja famotidiinille — on oma vakiintunut annosväli miligrammoina painokiloa kohden kerta-annosta kohti (esimerkiksi parasetamolille 10–15 mg/kg ja ibuprofeenille 5–10 mg/kg), ja laskuri kertoo tämän välin syöttämälläsi painolla saadakseen kerta-annoksen milligrammoina.

Kun valitset tuotteen pitoisuuden, esimerkiksi 160 mg / 5 mL -mehun tai 100 mg:n pureskeltavan tabletin, laskuri muuttaa milligrammat millilitroiksi tai tableteiksi, jotta näet konkreettisen annoksen mittalusikkaa tai tablettimäärää varten. Vuorokauden enimmäisannos lasketaan samalla periaatteella painon ja lääkekohtaisen mg/kg/vrk-rajan perusteella, ja annosteluväli, esimerkiksi 4–6 tuntia parasetamolille, kertoo, kuinka usein annoksen voi turvallisesti toistaa.

Ota huomioon

Laskuri huomioi myös iän, ei vain painon: alle 6 kuukauden ikäisille ibuprofeenia ei yleensä suositella ilman lääkärin ohjausta, ja jos alle 3 kuukauden ikäisellä vauvalla on kuumetta, oikea ensimmäinen askel on aina yhteydenotto lastenlääkäriin ennen minkään lääkkeen antamista — pieni vauva voi tarvita tutkimuksia kuumeen syyn selvittämiseksi ennen itsehoitolääkitystä. Famotidiini poikkeaa muista: se on reseptilääke, jota lastenlääkäri annostelee yksilöllisesti refluksioireisiin, joten laskurin lukua kannattaa käyttää vain lääkärin jo antaman annoksen tarkistamiseen, ei annostelun aloittamiseen omin päin.

Sama vaikuttava aine myydään monella eri pitoisuudella ja muodolla — tipat, mehu, pureskeltava tabletti — ja pitoisuudet vaihtelevat myös saman lääkkeen eri pakkauskokojen välillä, joten pakkausseloste kannattaa tarkistaa joka kerta uudelleen, vaikka tuote olisi tuttu ennestään. Yksi yleinen virhe on antaa lapselle vahingossa kahta eri tuotetta, jotka molemmat sisältävät samaa vaikuttavaa ainetta, esimerkiksi kuume- ja flunssalääke sekä erillinen kipulääke, jolloin kokonaisannos voi ylittää turvallisen vuorokausirajan huomaamatta — siksi kaikki lapselle annettavat itsehoitolääkkeet kannattaa listata yhteen paikkaan.

Lähteet

Annosvälit noudattavat yleisesti julkaistua pediatrista annosteluohjeistusta parasetamolille, ibuprofeenille ja famotidiinille. Suomessa lääkkeiden turvallisesta käytöstä ja annostelusta vastaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, ja neuvolan yleistä ohjeistusta lapsen kuumeen ja kivun hoidosta löydät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sivuilta. Epäselvissä tilanteissa paras tietolähde on aina oma apteekki tai lastenlääkäri.